Syksyiset "eräperjantait" äidin kanssa jatkuivat vielä syyskuun viimeisenä perjantaina. Tällä kertaa jäätiin lähemmäs ja kohteeksi valikoitui Lapakiston luonnonsuojelualue Lahdessa. Reittimme kulki Mustavuorenpolkua Kalliojärven laavulle. Sieltä rantapolkua Ahvenlammille, jonka rantaa seuraillen Pitkäjärvelle, josta taas kallion laella kulkevaa polkua takaisin Lapakisto-järven ohi parkkipaikalle.
Los viernes de excursiones con mi madre continuaron el último viernes de septiembre. Esta vez nos quedamos más cerca y elegimos de destino la reserva natural de Lapakisto en Lahti. Nuestra ruta recorría por el sendero de Mustavuori hasta el asadero del lago Kalliojärvi. Desde allí por el sendero a la orilla del lago hasta el charco Ahvenlammi, siguiendo su orilla hasta el lago Pitkäjärvi, desde donde tomamos el sendero encima del roque, pasando al lado del lago Lapakisto hasta el aparcamiento.
.png)
Mustavuorelle kavuttuamme alkoi metsästä kuulua omistuista "kiljuntaa", josta ei ensin ottanut selvää, mitä se oli, mutta sen lähestyessä valkeni, että se oli ajokoira. Pian koira putkahtikin polulle ja jatkoi matkaansa. Laskimme yksi yhteen ja pian kuuluikin laukaus metsästä. Siinä vaiheessa kiitin onneani, että olin laittanut punaisen ulkoilutakin tälle retkelle. Vielä muutama laukaus kuului, kunnes ne loittonivat reitistämme.
Al subir a Mustavuori oímos un ruido raro del bosque. Al principio no supimos qué era, pero más se acercaba, nos dimos cuenta de que era un perro de caza. Pronto el perro apareció en el sendero y continuó su camino. Entendimos qué significa y pronto se oyó un disparo desde el bosque. En ese momento, agradecí a la suerte haberme puesto una chaqueta roja para esta excursión. Se oyeron algunos disparos más hasta que se alejaron de nuestra ruta.
Kalliojärven laavulla pidimme ensimmäisen evästauon. Siellä oli myös kolme naista, joiden kanssa jutustelimme hetken, ennen kuin he jatkoivat matkaa. Me jatkoimme rantapolkua eteenpäin. Emme olleet aiemmin kävelleet tätä pätkää, vaan aina aiemmin olemme kävelleet Kalliojärveltä Sammalistolle. Nyt polku vei meidät Ahvenlammin rantaan. Polku seuraili rantaa lammen pohjukkaan ja alkoi nousta kallion laelle. Pian oltiinkin tulipaikalla, josta on näkymät Pitkäjärvelle. Tässä istahdimme vielä syömään suklaapatukat ja munkit.
Hicimos nuestra primera parada en el asadero de Kalliojärvi. Había tres mujeres allí con quienes charlamos un rato antes de que continuaron su camino. Nosotros seguimos por el sendero de la orilla. No habíamos recorrido este tramo antes sino siempre habíamos caminado de Kalliojärvi a Sammalisto. El sendero nos llevó a la orilla del charco Ahvenlammi. El sendero seguía la orilla hasta el fondo del charco y comenzó a subir hasta la cima del acantilado. Pronto llegamos al asadero que tiene vistas al lago Pitkäjärvi. Allí nos sentamos a comer chocolatinas y dulces.
Kalliojärvi Ahvenlammi Ahvenlammi
Paluumatkalle oli valittavana järvenrantapolku, jossa ohitetaan valtavat kalliosta irronneet lohkareet tai kallion laella kulkeva polku. Valitsimme taas harvemmin kävelemämme, jälkimmäisen reitin. Matkalla ihmettelimme puussa ollutta puista häkkyrää, jota äiti tutki lähemminkin, mutta saimme vasta kotona parviälyn avulla selville sen käyttötarkoituksen. Keksitkö tai tiedätkö sinä, mikä se on?
Para la vuelta podíamos elegir entre un sendero junto al lago donde el sendero pasa junto a enormes rocas desprendidas del acantilado o un sendero a lo largo de la cima. Elegimos esta última ruta que hemos hecho menos veces. En el camino vimos alguna cosa de madera en un árbol que mi madre fue a ver más cerca pero no sabíamos qué era. Sólo después de preguntar de amigos en la media social nos enteramos de que era. ¿Tú adivinas o sabes qué es?
Jäljellä oli enää pätkä hiekkatietä parkkipaikalle ohi suon ja Lapakisto-järven. Autoja oli tullut muutama lisää parkkiin, mutta varsin rauhallista oli puolipilvisenä perjantain alkuiltana. Lapakisto on suosittu paikka, mutta suurin osa etenkin lapsiperheistä jää Lapakiston ja Sammaliston poluille. Lapakiston polkuja voi myös yhdistää halutessaan Pajulahden retkeilyreitteihin.
Solo quedaba un corto tramo de camino de tierra hasta el aparcamiento, pasando un pantano y el lago Lapakisto. Algunos coches más habían llegado al aparcamiento pero estaba bastante tranquilo en una tarde de viernes parcialmente nublada. Lapakisto es un lugar popular pero la mayoría de gente especialmente las familias con niños se quedan en los senderos de Lapakisto y Sammalisto. Los senderos de Lapakisto también se pueden combinar facilmente con las rutas de senderismo de Pajulahti.
.png)
